eOppiva   17.11.2019

Oppiminen on vuorovaikutusta

Oppiminen on vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa joko välillisesti tai suoraan. Esimerkiksi kirjan lukemista voidaan pitää vuorovaikutuksena kirjailijan ajatusten kanssa. Niin lähi- kuin digikoulutuksissa vuorovaikutetaan kouluttajien ja muiden oppijoiden kanssa. Digikoulutuksissa konkreettista vuorovaikutusta tapahtuu myös oppimisalustan tai -ympäristön kanssa.

Verkostoista tehoa oppimiseen

Samasta aiheesta kiinnostuneiden ihmisten muodostama verkosto on usein tehokkain oppimisen tapa – sparrailu, jakaminen, yhteiskehittäminen ja mentorointi ovat erinomaisia oppimisen välineitä. Nykyisin on helppo verkostoitua kenen tahansa asiantuntijan kanssa, missä tahansa päin maailmaa. 

Joidenkin tutkimusten mukaan oppimistarkoituksessa toimivat parhaiten pienet verkostot, mutta toisaalta laajempien verkostojen avulla vaikuttavuus paranee. Myös valtionhallinnolla on erilaisiin teemoihin liittyviä verkostoja. Voit tutustua niihin täällä

Keskustele, reflektoi, opeta, syvennä

Vanha totuus siitä, että opettamalla muita oppii parhaiten itse, pitää uusimpienkin tutkimusten mukaan paikkansa. Nestan Playbook for Innovation Learning -pelikirjan (2018) mukaan oppiminen tehostuu merkittävästi silloin, kun lukemastaan, näkemästään tai kuulemastaan keskustelee toisten kanssa, toteuttaa oppimaansa käytännössä tai opettaa toisille.

Digitaalisen koulutuksen jälkeen olisi toivottavaa, että asiaa voisi reflektoida tai opettaa eteenpäin. Reflektiolla yksilö pyrkii selvittämään kokemuksiaan tavoitteenaan uuden tiedon konstruointi tai uusien näkökulmien löytäminen. Reflektio on välttämätöntä niin yksilön kuin organisaation oppimiselle. Syvällinen oppiminen edellyttää teorian ja käytännön ymmärtämistä.

Reflektio koostuu neljästä vaiheesta:

  1. tekeminen ja kokeminen
  2. kokemusten reflektointi – mitä opin, mitä tunsin?
  3. uusien oivallusten käsitteellistäminen ja oman teorian parantaminen
  4. uuden teorian testaaminen ja palautteen etsiminen

Koulutusten digitalisoinnilla säästetty aika tulisi käyttää opitun reflektoimiseen ja syventämiseen. Silloin digitaalisen oppimisen avulla pystytään ylittämään perinteisen koulutuksen tehokkuus.

Oppimista on vaikea havaita

Oppiminen on siis vuorovaikutteinen prosessi, jossa oppija rakentaa tietämystään aikaisempien tietojensa ja kokemustensa päälle vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Oppimisen tavoitteena on saada aikaan pysyvää muutosta tiedoissa, taidoissa, asenteissa ja ennen kaikkea käytännön tekemisessä. Oppimista on kuitenkin usein vaikea havaita, sillä se on ikään kuin oppijan sisäistä ajattelua, joka näkyy käytännössä vasta viiveellä.

Usein oppimisen tosiaan huomaa vasta jälkeenpäin, sillä syväoppiminen ottaa oman aikansa. Digitaalisen tai kasvotusten tapahtuvan lähikoulutuksen avulla voidaan oppia asioita, mutta niiden syventäminen ja hyödyntäminen – hetki jolloin oppiminen alkaa muuttaa jotakin käytännön toimintaa – tapahtuu lähes poikkeuksetta viiveellä.

Paraskaan oppimiskokemuksen suunnittelija, opettaja, kouluttaja tai oppimisympäristö ei voi pakottaa ketään oppimaan. Huolellisen, tarkoituksenmukaisen ja innostavan oppimiskokemuksen suunnittelun avulla voidaan kuitenkin helpottaa jokaisen oppijan yksilöllistä oppimismatkaa ja tehdä oppimisesta mahdollisimman innostavaa.

 

Pelikirja-blogisarjassa käsittelemme parhaita käytäntöjämme digitaalisten koulutusten tuotannossa. Tieto perustuu kymmeniin tekemiiimme digitaalisiin koulutuksiin ja yhteistyöhön satojen asiantuntijoiden kanssa. Voit ladata pelikirjan ilmaiseksi täältä.