”Ootko juuri aloittanut?”
”Joo, mulla on eka työpäivä.”
”Toi oli kamalaa aikaa! Onneksi ei tarvii enää opetella.”
Kuulin keskustelun kaupan kassajonossa, kun edelläni ollut asiakas jutusteli juuri kesätyöntekijänä aloittaneen nuoren kanssa. Olin tilanteessa yhtä hämmentynyt kuin kassan takana palvellut nuori ja mietin: ”Missä työssä ei tarvitse opetella uutta? Ja miksi oppiminen on tuntunut kamalalta?”
Toivottavasti sait kesälomasi aikana sopivaa etäisyyttä työarkeesi. Se on samalla loistava tilaisuus arvioida hyvinvoinnin ja kehittymisen tasapainoa työssä. Jos ensimmäiset työviikkosi vierähtivät seuraten sivusilmällä olympialaisia, voit pohtia omien toimintatapojesi kestävyyttä esimerkiksi huippu-urheilijan näkökulmasta. Säästeletkö maratoonarin tavoin energiaasi; aloitat hitaammalla tahdilla, jotta jaksat kiristää vauhtia kesän siirtyessä kohti syksyä? Tai oletko kenties aloittanut uudessa työssä ja sukeltanut uimahyppääjän tavoin suoraan syvään päätyyn?
Miten sinä suhtaudut jatkuvaan oppimiseen: elinkautisena keskeneräisyyden sietämisenä vai elämämittaisena mahdollisuutena kehittyä?
Oppimisen viestijuoksu – Jatkuva oppiminen ja oppimisprosessin jatkuvuus
Olemme kaikki ikuisia oppijoita. Oppiminen on luonteeltaan jatkuva prosessi, koska se rakentuu aina aikaisemman osaamisen päälle.
Jatkuva oppiminen kattaa koko ihmisen elämänkaaren aikaisen osaamisen kehittymisen ja kehittämisen. Siihen sisältyy samalla odotuksia paitsi meille itsellemme myös työyhteisölle, jonka osana olemme. Jotta oppiminen voi jatkua koko elämänkaaren ja työuran ajan, sen tulee olla myös hyvinvoinnin kannalta kestävällä pohjalla.
Jatkuvan oppimisen ohella on tärkeää puhua myös oppimisprosessin jatkuvuudesta. Sillä tarkoitetaan, että oppimisprosessi jatkuu eri oppimistilanteiden välillä sekä yksilön ja yhteisön välillä. Oppiminen voi olla formaalia, kuten erikoisammattitutkinnon suorittamista työn ohella tai nonformaalia, kuten työnantajan tarjoaman digitaalisen koulutuksen opiskelemista. Suurin osa oppimisesta on kuitenkin informaalia eli epämuodollista. Se kertyy arjessa tapahtuvan ongelmanratkaisun ja kokeilun kautta tai esimerkiksi kollegojen kanssa käytyjen keskustelujen myötä.
Erilaiset oppimistilanteet eivät ole toisistaan irrallisia, vaan oppimisprosessi voi joko jatkua tai katketa niiden välillä. Onneksi viestikapulan siirtymisestä eli oppimisprosessin jatkuvuudesta voidaan huolehtia työyhteisössä oppimista tukevilla käytännöillä.
Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin – Oppimisen valoisa ja pimeä puoli
Syksy on usein uusien alkujen, uuden oppimisen ja joskus myös urasiirtymien aikaa. Millaiset tunteet valtaavat mielesi, kun olet aloittamassa uutta harrastusta, käynnistämässä uutta työprojektia tai omaksuessasi uudenlaista työroolia? Oletko innostunut? Jännittynyt? Pelkäätkö kykyjesi keskeneräisyyttä tai oletko ylpeä itsestäsi, kun uskallat oppia uutta?
Työssä tapahtuva jatkuva oppiminen on lähtökohtaisesti aivoille hyväksi ja terveellistä. Parhaimmillaan oppiminen lisää motivaatiota, kasvattaa ammatillista itsetuntoa ja vahvistaa minäpystyvyyttä; kokemusta siitä, että pystymme tekemään asioita, joihin emme ole aikaisemmin kyenneet.
Oppiminen ei ole kuitenkaan aina automaattisesti hyvinvointia edistävää. Jatkuva oppiminen työelämässä motivoi, mutta se myös kuormittaa. Kun työelämä on tehostunut ja työ on pirstaloitunut, oppiminen voi tuottaa myös kielteisiä seurauksia, kuten hyvinvoinnin haasteita. Oppiminen ei rajoitu pelkästään työn sisältöön, vaan yhtä lailla esimerkiksi tekoälyn hyödyntäminen tai organisaatiomuutoksiin mukautuminen vaativat oppimista.
Huonosti johdettuna eri suunnilta tulevat oppimisvaatimukset aiheuttavat kognitiivista kuormitusta. Epävarmuus tulevaisuudesta ja hämmennys suuren tietomäärän edessä voi järkyttää hallinnantunnetta ja aiheuttaa ahdistusta. Oppiminen on aina kognitiivisesti kuormittavaa, koska kyse on muutostilasta ajattelussa ja toiminnassa. Olennaista on kuitenkin tunnistaa, milloin kuormitus on positiivista, milloin negatiivista ja milloin jatkuvasta oppimisesta muodostuu työhyvinvointiriski. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että työssä on sopiva tasapaino uuden oppimisen ja nykyisen osaamisen hyödyntämisen välillä.
Miltä näyttää mitalin kääntöpuoli? Tasapaino uuden oppimisen ja osaamisen hyödyntämisen välillä tukee hyvinvointia työssä.
Jakamiseen ja kokeilemiseen kannustaminen kantaa pisimmälle
Miltä jatkuva oppiminen näyttää työpaikallasi? Muistuttaako se enemmän estejuoksua, jossa jokainen pysyy tiukasti omalla radallaan vai jaatteko joukkueessanne uusia tietoja ja taitoja toisillenne saumattomalla yhteispelillä?
Organisaatioilla on keskeinen rooli oppimisprosessin jatkuvuuden tukemisessa. Työpaikoilla tarvitaan käytäntöjä tukemaan esimerkiksi sitä, että pystymme koulutuksen jälkeen soveltamaan oppimaamme ja sen myötä syventämään osaamistamme. Jos opittua ei pysty reflektoimaan ja kokeilemaan käytännössä keskimäärin kymmenen päivän sisällä oppimistilanteesta, se unohtuu. Oppimisen jatkuvuus tarvitsee toteutuakseen myös käytäntöjä, jotka tukevat opitun jakamista. Kun voimme työpaikalla jakaa oppimaamme, se vahvistaa myös työyhteisön osaamista ja kehittää organisaatiota.
Oppimista mahdollistavien käytäntöjen ja rakenteiden lisäksi oppimiseen vaikuttaa myös organisaation kulttuuriset tekijät. Se merkitsee esimerkiksi turvallista ja avointa ilmapiiriä sekä kokeiluihin ja oppimiseen kannustavaa kulttuuria. Jos organisaatiossa arvostetaan ja palkitaan ainoastaan tasaista suoriutumista, se ei vahvista oppimista. Kun luomme uutta, jälki ei yleensä ole tasaista. Epätasaisuus ja virheiden tekeminen ei ole varmasti kenenkään mielestä miellyttävää. Siksi organisaation kulttuurilla on tärkeä rooli siinä, suhtaudummeko virheisiin vältellen vai näemmekö yritykset ja erehdykset tarpeellisina työnteon vaiheina. Oppiminen edellyttää kokeilua, testailua ja väistämättä myös virheitä.
Hyvinvointi on sekä oppimisen edellytys että sen lopputulema. Kun tavoitellaan jatkuvaa oppimista, on huolehdittava samalla oppimisen kestävyydestä. Jotta meillä voi olla jatkuvaa oppimista, tarvitsemme motivoituneita, jaksavia ja hyvinvoivia osaajia.
Kassajonossa seuraamani kohtaaminen toi esiin myös pilkahduksen oppimisen valoisasta puolesta. Sen tarjosi nuoren kesätyöntekijän esihenkilö lempeällä vastauksellaan asiakkaalle: ”Jostain pitää jokaisen aloittaa ja valmiiksi ei taideta kukaan tulla.”
Oppimisen valoa syksyn uusiin alkuihin!
Lähteet:
- Collin, K. 20.3.2024. Jatkuva oppiminen työelämässä motivoi mutta myös kuormittaa. Jyväskylän yliopisto.
- Huotilainen, M. & Saarikivi, K. 2019. Aivot työssä. Kustannusosakeyhtiö Otava.
- Lemmetty, S. & Mutka, V. 15.8.2024. Mukamas-webinaari: Oppimismuotoilu ja jatkuvan oppimisen tutkimus.
- Lemmetty, S. 2024. Vieraskynä: Onko oppiminen työssä uskon asia? Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus.
- Siefen, H. 2024. Tiedä mitä osaat: Osaamisen tunnistamisen psykologia. Tuuma-kustannus.
Jatkuvan oppimisen ja uusien oivallusten tueksi:
- eOppiva – Jotta jokainen voisi oppia
- HAUS Kehittämiskeskus: Jatkuvan oppimisen palvelu
- Lemmetty, S. & Collin, K. 2022. Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä. Jyväskylän yliopisto.
- Siefen, H. 2024. Webinaaritallenne: Miten tunnistaa oma osaaminen. Tuuma-kustannus.
