27.08.2018

Vanha koira ei opi, vai oppiiko?

Oppiminen ja opetus herättää tunteita. Varsinkin aikuiselle uuden oppiminen tuntuu työläältä ja vaikealta, ja on helppo ohittaa tilaisuus oppia uutta olankohautuksella sanoen, että vanha koira ei uusia temppuja opi. Mutta onko se todellakin niin? Miksi koemme, että lapsena oppiminen oli helppoa, mutta aikuisena työlästä.

Vaikka lasten ja aikuisten välisessä oppimisessa on paljon eroja, on kuitenkin väärin sanoa että lapset ovat parempia oppimaan kun aikuiset.  Lapsen oppiminen voi tapahtua leikin varjolla, mutta vaatii tällöin huomattavan määrän toistoja. Aikuisten taito sen sijaan on uuden tiedon integroiminen vanhaan. Jo muutaman toiston jälkeen syntyy laadultaan pysyvämpi muistijälki aivoihin, jos huomio on kohdillaan. Aikuisella on siis kyky tehokkaaseen oppimiseen.  

Aivojen näkökulmasta melkeinpä kaikenlainen oppiminen perustuu hermosolujen välisten kytkentöjen muokkautuvuuteen, eli niin sanottuun plastisuuteen. Kun kaksi vierekkäistä hermosolua aktivoituvat toistuvasti samaan aikaan muodostavat ne välilleen yhteyden. Tämän yksinkertaisen mekanismin avulla aivomme muokkaavat hermoverkkoja, ja tiedonpalasia voidaan näin liittää toisiinsa. Toisto on avainasemassa aivojen muokkautumisen kannalta, mutta kiinnostavaa on, että myös hermoverkon tila vaikuttaa oppimiseen, ennen kaikkia juuri motivaation ja tunteiden kautta. Ihminen joka on motivoitunut, keskittynyt ja kokee mielihyvää oppimistilanteessa saa aikaan aivoissa tilanteen jossa hermosolut helpommin muodostavat uusia kytköksiä.

Lasten aivot ovat luonnostaan helpommin muokkautuvia kuin aikuisten. Tämä on luultavasti syy, miksi lapset oppivat helposti myös silloin kun eivät suoranaisesti keskity itse oppimiseen. On myös tiettyjä osa-alueita, joissa lasten aivojen erityismuokkautuvuus tuo etuja, joita aikuisilla ei ole. Näitä ovat mm. kielen ääntämiseen liittyvät taidot. Lapsi voi oppia vieraan kielen ilman aksenttia, mikä on melkein mahdotonta aikuiselle. Mutta niin lapsi kuin aikuinen kykenee omaksumaan vieraan kielen muut osat, eli sanaston ja kieliopin, äidinkielenomaiselle tasolle. Aksentti kuitenkin harvemmin estää meitä ymmärtämästä toisiamme, joten kieliä kannattaa opetella myös aikuisiällä.

Monesti aikuisten oppimiseen siis todella liittyy enemmän keskittymistä ja ponnistelua, mutta se voi samalla olla ajallisesti tehokkaampaa kuin lasten oppiminen. Turhat ennakkoluulot siitä, että vanha ei voi oppia on siis syytä heittää romukoppaan.

Halu oppia ja oppimiseen liittyvä mielihyvä ei ole iästä kiinni.

Annika Hultén

Tutkijatohtori

Neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitos , Aalto-yliopisto

Seuraa Annikaa twitterissä

https://people.aalto.fi/fi/annika_hulten

Kirjallisuutta:  

Rodríguez-Fornells, A., T. Cunillera, A. Mestres-Missé & R. de Diego-Balaguer (2009). Neurophysiological mechanisms involved in language learning in adults. Philosophical Transactions of the Royal Society of London. Series B, Biological Sciences, 364, 3711-3735.  

Muzzio, I. A., Kentros, C., & Kandel, E. (2009). What is remembered? Role of attention on the encoding and retrieval of hippocampal representations. J Physiol, 587(Pt 12), 2837–2854.