Saara Saarinen   09.08.2018

Unelmiesi (digitaalinen?) oppimiskokemus

Työelämässä pitää nykyään opetella jatkuvasti uusia taitoja ja asioita. Kaikki muuttuu nopeasti ja aika usein on myös kiire. Sähköposti ja kännykkä piippaavat vähän väliä milloin mitäkin ilmoitusta ja avokonttorissa saattaa huomio kiinnittyä työkaverin juttuihin tai ohikulkeviin kollegoihin. Kaiken tämän keskellä pitäisi rauhoittua oppimaan jotakin uutta. Miten?

Oppimisen edellytyksenä on aina jonkinlainen motivaatio. Helpointa oppiminen on silloin kun se lähtee omasta sisäisestä motivaatiosta. On kuitenkin hyvä tunnustaa tosiasiat: ei kaikki aina herätä suurta intohimoa tai innostusta. Joskus oppimista tapahtuu myös reunaehtojen saneleman motivaation kautta; joku asia on opittava työtehtävistä selviytyäkseen, halusi tai ei. Millainen olisi sellainen digitaalinen oppimiskokemus, joka motivoisi ja tukisi oppimista silloinkin kun opittava asia ei ole mielenkiinnonkohteiden top kolmosessa?


Digikuplassa

eOppivan tuotannoissa käytämme palvelumuotoiluun nojautuvaa koulutusten suunnittelu- ja toteutusprosessia, joka on kuvattu pedagogisen pelikirjamme protoversiossa. Painotamme siinä asiakasymmärryksen keräämistä ja loppukäyttäjien huomioimista suunnittelusta aina toteutukseen saakka. Aika monet asiakkaamme haluaisivat kuitenkin ensikuulemalta skipata asiakasymmärrysvaiheen, sillä kyllähän nyt virkamies virkamiehen tuntee! Kaiken lisäksi siihen menee melko paljon aikaa ja vaivaa. Onhan näitä asioita opetettu vuosikymmeniä, kyllä kouluttajat tietävät mitä asioita pitää ja kannattaa opettaa. Ja miten. Käännetään kontaktiopetuksessa olleet slidesetit digitaaliseen muotoon ja lisätään siihen joku kiva video tai kuvitus mukaan. eOppiva-tiimissä emme kuitenkaan usko, että sillä tavalla syntyy kovinkaan hyviä verkkokursseja.

Kesällä järjestämämme palvelumuotoiluworkshoppi osoitti itselleni taas kerran sen miten tärkeätä asiakasymmärryksen kerääminen ja yhteiskehittäminen ovat. Jo pienellä satunnaisotoksella huomasin, että me digitaalisesta oppimisesta kiinnostuneet ja innostuneet olemme oman pienen digikuplamme sisässä, jossa helposti unohdamme millaisia ajatuksia ja tunteita se muissa herättää.


Digitaalisen oppimiseen liittyvät huolet ja pelot

 ”Tekniset ongelmat pelottavat” / ”Kurssi jää kesken” / ”Kukaan ei valvo että se tulee tehdyksi” / ”Kun sen voi tehdä milloin vaan niin eihän sille koskaan ole aikaa” / ”Emmä kehtaa töissä pitää luureja korvalla ja katsoa näitä videota, joku luulee että surffailen netissä” / ”Ei avotoimistossa voi mitään videoita katsoa” / ”Yksinopiskelun yksinäisyys” / ”Ei ole opiskelukavereita kenen kanssa jakaa asioita

Digitaalisen oppimisen hyödyt organisaatioille ovat kiistattomia. Koulutuksen saavutettavuus, taloudelliset säästöt, massamahdollisuudet jne. Myös yksilöille se tuottaa paljon etuja: aikaan ja paikkaan sitoutumaton opiskelu, omatahtisuus ja omat yksilölliset opintopolut. Digitaaliseen oppimiseen ja opiskeluun liittyy kuitenkin paljon myös huolia ja pelkoja mm. koulutuksen loppuunsaattamisesta.

Oppimiskokemus-canvan (s.18) avulla pyrimme kartoittamaan oppimiseen liittyviä tunteita ja ajatuksia, eli ymmärtämään oppijoitamme kokonaisvaltaisesti. Tärkeintä ei välttämättä ole se mitä ihmiset canvaan kirjoittavat, vaan se mitä he sanovat sivulauseessa asiaa pohtiessaan. Canva toimii keskustelun raamittajana ja ohjaajana, mutta parhaiten siitä saa irti silloin kun tilanteen fasilitoija kuuntelee ja ohjaa keskustelua sellaisessa ilmapiirissä, jossa myös vielä tunnistamattomat halut, tarpeet, toiveet ja ideat saadaan kaivettua oppijoista esille.


Tukea itsenäiseen verkko-opiskeluun

Digitaalisen oppimiseen ja opiskeluun liittyvät huolenaiheet ja pelot ovat hyvin ymmärrettäviä ja samaistuttavia. Miten kävi itselleni tekoälykurssin suhteen kaikkien aikojan hellekesässä? Tunnustan, kesken jäi. Tätä kirjoittaessani mietin millaista tukea olisin tarvinnut siihen, että kurssi olisi tullut käytyä loppuun. Ehkäpä jopa pelkkä muistutus sähköpostissa keskeneräisestä kurssista ja pieni tsemppiviesti olisi saanut minut klikkaamaan takaisin kurssin pariin.

Moni toivoo ja tarvitsee itsenäiseen opiskeluun verkoston, työyhteisön tai opiskelutoverien vertaistukea ja apua. Välttämättä sen ei tarvitse olla formaalissa ympäristössä, vaan itselleni esimerkiksi opiskelijakavereideni perustaman pienryhmän WhatsApp-ketju oli aikoinaan juuri passeli vertaistukikanava. Matala kynnys, epäformaali kommunikaatiotapa ja kokoajan helposti saatavilla. Tarpeeksi pieni ryhmä (5 henkilöä), että kehtasi tunnustaa silloinkin kun tehtävät oli jääneet tekemättä tai joku asia ymmärtämättä. Itseäni ovat verkko-opiskelussa auttaneet myös deadlinet, selkeät tavoitteet ja konkreettinen uraan liittyvä kehityskohde, johon opiskelun avulla olen tähdännyt.

Unelmiesi oppimiskokemus

Miten sinä mieluiten opiskelisit työhösi liittyviä asioita? Jos hetkeksi unohdetaan kaikki tekniset reunaehdot ja muut rajoitteet, millainen olisi unelmiesi oppimiskokemus?

Miltä se tuntuisi, miltä se näyttäisi, mitä siinä tapahtuisi ja millaisia tunnetiloja se sinussa herättäisi? Miten se tukisi sinun opiskeluasi? Liittyisikö siihen myös kontaktiopetusta vai olisiko se kokonaan digitaalinen? Millainen suhde sinulla olisi muihin opiskelijoihin tai kouluttajaan? Kävisitkö mieluiten lyhyitä, maksimissaan 1h pituisia kursseja, kenties muutaman minuutin pituisia minikursseja vai pidemmän aikavälin kursseja? Olisiko mahdollinen kontaktiopetus ennen vai jälkeen digitaalisen oppimisosuuden?

Kerro meille, jotta voimme kehittää eOppiva-koulutuksiamme entistä paremmiksi. Kommentoi somekanaviimme tai laita meiliä info@eoppiva.fi

 

Ps. Entäpä millainen on eOppiva-tiimin unelmien digitaalinen oppimiskokemus? Se selviää seuraamalla eOppiva-blogia!

 

Saara Saarinen (TaM, AmO, Medianomi AMK) on eOppivan verkkopedagogi, koulutussuunnittelija ja palvelumuotoilija / oppimiskokemussuunnittelija.

Kommentit:

Jätä kommentti