Heta Hytönen   17.11.2019

Mitä oikeasti saavutettiin? Oppimisen arviointi, mittaaminen ja vaikuttavuus

Opiskelu ilman oppimista on kuin kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Opiskelun lähtökohtana on uusien taitojen oppiminen tai vanhojen uudelleen prosessoiminen ja yhdistäminen. Oppimista voi ja pitää mitata, jotta tiedetään, mitä oikeasti on saavutettu ja kuinka oppiminen on vaikuttanut yksilön ja organisaation osaamiseen ja kyvykkyyksiin.

 

Onko oppija saavuttanut oppimistavoitteensa ja miten hän on menestynyt? Oppilaiden lähtötason arviointi antaa kouluttajalle arvokasta tietoa koulutuksen sisällön suuntaamiseen sekä oppijoille omien oppimistavoitteiden laatimiseen. Oppimistulosten arviointi puolestaan antaa opiskelijoille palautetta heidän osaamisestaan. Samalla kouluttaja saa tietoa opetuksen onnistumisesta ja oppimistavoitteiden saavuttamisesta.

Arviointimuoto ja arviointikohde ohjaavat voimakkaasti oppimista. Opiskelijan huomio ja kiinnostus kiinnittyvät arvioitavina oleviin tietoihin ja taitoihin. Jos esimerkiksi lopputestistä on päästävä läpi, jotta joku työtehtävä voidaan suorittaa, ohjaa se oppimista.

 

Arviointi, joka ei ole linjassa tavoitteiden ja menetelmien kanssa, synnyttääkin helposti piilokoulutuksen: sitä opitaan, mitä arvioidaan.

Ulkoa tulevan palautteen ja arvioinnin lisäksi tärkeitä ovat oppijan itsearviointi, reflektointi ja opitun soveltaminen käytäntöön. Keskustelut ja yhteinen reflektio kollegoiden kanssa edistävät tehokkaasti koko organisaatiota oppimista.

Oppimisen mittaaminen ja koulutuksen vaikuttavuus

Oppimista on vaikea muuttaa mitattavaan muotoon. Tämä näkyy esimerkiksi henkilöstökoulutuksissa, joissa tuloksellisuutta pyritään arvioimaan tehokkuuden, vaikuttavuuden ja taloudellisuuden mittarein. Usein välittömästi koulutuksen jälkeen kysytään, mitä opit ja mitä mieltä olit koulutuksesta. Koulutuksen vaikuttavuuden arviointi sen sijaan unohdetaan monesti kokonaan.

Koulutuksen tehokkuus ja vaikuttavuus ilmenevät vasta silloin, kun opittua asiaa käytetään osaamisena työtehtävissä. Koska rakennamme tietoja jo olemassa olevan tiedon päälle, on vaikea päätellä, onko joku nimenomainen koulutus vaikuttanut työtehtävän suorittamiseen. Koulutuksella on voinut olla joko alkuun paneva tai täydentävä vaikutus.

Pedagogi Donald Kirkpatrickin klassisen jaotelman mukaan koulutuksen vaikuttavuutta mitattaessa pitäisi määritellä ensin se, mitä valmennuksella tavoitellaan, ja millaista käyttäytymisen muutosta sen saavuttamiseksi tarvitaan. Sen jälkeen arvioidaan, mitä oppimista käyttäytymisen muutos edellyttää, ja lopuksi määritellään se, millaisella valmennuksella päästään haluttuihin oppimisen tavoitteisiin.

eOppivan mallin mukaan koulutuksen suunnittelu pitäisikin aina aloittaa kahdella ydinkysymyksellä:

  1. Mitä ainakin pitää osata?
  2. Minkä toiminnan tulisi muuttua?

Mikäli jompaan kumpaan kysymykseen ei saada vastausta, kannattaa miettiä onko koulutus lainkaan oikea ratkaisu haasteeseen.

 

Pelikirja-blogisarjassa käsittelemme parhaita käytäntöjämme digitaalisten koulutusten tuotannossa. Tieto perustuu kymmeniin tekemiimme digitaalisiin koulutuksiin ja yhteistyöhön satojen asiantuntijoiden kanssa. Voit ladata pelikirjan ilmaiseksi täältä.