Sen pitäisi olla jotain ajankohtaista, kiinnostavaa, liittyä muutokseen ja digitalisaatioon sekä rakentaa siltaa sosiologian ja kasvatustieteen opintojen välille. Mistä kummasta löytäisin kriteerit täyttävän aiheen maisterin tutkielmaan? Ja niin mieleeni juolahti eräs eOppiva.
Kuten Juha T. Hakala kirjoittaa graduoppaassaan gradusta enemmän tai vähemmän kiemuraisena polkuna, sain minäkin kokea useamman mutkan tutkimuskohteen tunnistamisesta itse tutkielman toteuttamiseen ja raportin kirjoittamiseen. Näin taaksepäin katsoessa minun on helppo todeta, että siinä missä nuo mutkat opettivat minua, niin suurinta innostusta polullani tuotti itse tutkimuskohde eOppiva ja kokemuksiaan jakaneet virastojen HR-ammattilaiset. Meillä tehdään monella tavalla hienoa työtä digitaalisen oppimisen edistämisessä.
Väline yhdistää, konteksti määrittää
Halusin tuottaa tutkielmallani tietoa verkko-oppimisen ja eOppivan hyödyntämisen tilanteesta ja tavoista valtionhallinnossa. Keskeisenä tavoitteenani oli selvittää, miten eOppivaa oli sovitettu virastoissa osaksi olemassa olevia henkilöstön osaamisen kehittämisen käytäntöjä.
Tutkielma osoitti eOppivan olevan virastoille merkityksellinen. eOppivan hyödyntämiseen kannusti muutokset oppimisen tavoissa ja tarpeissa, verkko-oppimisen koetut vahvuudet, kuten joustavuus sekä eOppivan soveltuvuus viraston toimintaan. Virastot kokivat yhteisen välineen ja sisältöjen hyödyntämisen mielekkäänä ratkaisuna.
eOppivan hyödyntäminen eteni virastoissa eri tavoin sekä aikataulullisesti että esimerkiksi hyödyntämisen tavoitteellisuuden osalta. Omalta osaltaan eOppivan hyödyntämiseen vaikuttivat valtionhallintotason tekijät, kuten informaatio- ja tulosohjaus sekä erilaiset verkostot ja saadut mallit. Vielä merkittävämmin eOppivan hyödyntämiseen vaikutti viraston oma toimintaympäristö ja siihen liittyvät tekijät, kuten tehtävät, henkilöstörakenne, kulttuuri ja käytettävissä oleva osaaminen ja HR:n resurssit.
Virastojen erilaiset lähtökohdat ja toimintaympäristön vaikutus näkyi siinä, miten eOppivaa oli lähdetty hyödyntämään virastossa. Osin eOppivaa otettiin kevyesti käyttöön, jolloin korostui henkilöstölle viestiminen uudesta oppimisen mahdollisuudesta. Moni virasto sovitti eOppivaa aktiivisesti osaksi olemassa olevia HRD-käytäntöjä, mikä näkyi muun muassa eOppivan sisältöjen linkittämisenä olemassa olevaan koulutustoimintaan. Paikoin eOppivaa hyödynnettiin henkilöstön osaamisen kehittämisen käytäntöjen kokonaisvaltaisemmassa uudistamisessa. Vaikka edellä esitetty kolmijako on nähtävä analyyttisena erotteluna, toi tutkielma kuitenkin esille, ettei yhteinen väline vielä itsessään tarkoita yhtenäisiä toimintatapoja.
Talon tavaksi ei tulla yhdessä yössä
Vaikka eOppivan koulutustarjonta koettiin laajana ja hyvänä, ei se yksin riittänyt välineen käyttöönoton läpiviemiseksi. eOppivan tavoitteellinen ja vaikuttamaan pyrkivä hyödyntäminen edellytti uuden välineen kontekstualisointia viraston toimintaympäristöön, mikä puolestaan pidensi käyttöönoton aikajännettä. eOppivan kontekstualisointia tehtiin sekä sovittamalla eOppivaa osaksi olemassa olevia henkilöstön kehittämisen käytäntöjä että luomalla uusia käytäntöjä eOppivan ympärille. Näin eOppivasta tehtiin askel kerrallaan ”talon tapa”, esimerkkejä:
- osaksi koulutussuunnitelmia ja –periaatteita ja HR:n viestinnän sisältöjä esim. intrassa tai eri henkilöstöryhmille kohdennetussa viestinnässä
- koulutus- tai keskustelutilaisuuden ennakkoaineistona
- perehdytysohjelmasta linkitys valittuihin koulutuksiin tai perehdytyskoulutuksen tuottaminen omalle koulutusalueelle
- vuorovaikutteiset menettelyt; koulutusten suorittaminen yhdessä, pienryhmäkeskustelut, sisältöjen läpikäynti
- edellytyksenä (jatko)koulutukseen pääsylle
- pakollisena koko henkilöstölle tai osalle henkilöstöstä; nimetyt koulutukset tai vapaavalintainen koulutus
Mitä seuraavaksi?
Tutkielma nosti esille tarpeen edelleen kehittää ja lisätä virastojen välistä yhteistyötä eOppivaan ja verkko-oppimiseen liittyvien kokemusten ja käytäntöjen jakamiseksi. Toisilta oppiminen nähdään mielekkäänä, kun virastoissa pohditaan samanlaisia kysymyksiä ja etsitään ratkaisuja jaettuihin haasteisiin. Henkilöstön osaamisen kehittämisessä virastojen resurssit näyttäytyvät erilaisina, eikä sparraustukea välttämättä ole oman organisaation sisältä saatavissa.
”(…) Mut tärkee pointti, et sit jos miettii miten me vaikka sit mitataan sitä oppimiseen käytettävää aikaa, et se ei voi olla enää koulutuspäiviä. Koska siis se, että millä tavalla se oppiminen tällä hetkellä tapahtuu, ni se ei tosiaan oo, että sä meet siihen johonkin tiettyyn paikkaan ja irrotat ittes siihen, vaan se tapahtuu jossain muutamassa minuutissa työn ohessa. Et se yhtälö ei vaan enää toimi.”
Verkko-oppimisen vaikuttavuutta on lisättävissä ulottamalla sitä koskemaan laajemmin virastojen ydinosaamisen tarpeita. Se puolestaan edellyttää perinteisen HRD:n rinnalle uusia taitoja, joita olisi mahdollista kehittää myös yhteistyön kautta. Verkostot voivat olla ratkaisevassa asemassa siinä, miten laajalla rintamalla ja laadukkaasti verkko-oppimista voidaan hyödyntää. Virastot ovat tunnistaneet verkko-oppimisen ja eOppivan potentiaalin – lupaus paremmasta oppimisesta on lunastettavissa, yhdessä.
Lue lisää virastojen kokemuksista ja tutkielmasta tutkimusraportista
Jenni Taskinen
erityisasiantuntija
valtiovarainministeriö, JulkICT