11.03.2018

Kun kotuslaiset verkkokurssin teki

Kolme tiimiläistä, runsaasti aiemmin työstettyä ja kerättyä materiaalia, ei erillistä rahoitusta, aikaa enintään puoli vuotta. Näistä lähtökohdista käynnistimme syksyllä 2017 uudelleen hyvän virkakielen verkkokurssiprojektin Kotimaisten kielten keskuksessa (Kotus). Projekti oli ollut jäissä puoli vuotta.

Projektin uudesta alusta on nyt kulunut viisi kuukautta, ja meillä on pian valmis verkkokurssi. Miten tähän päästiin?

E-oppivan* kelkkaan

Emme alkaneet koostaa kurssia tyhjästä, vaan ennen viime syksyä Kotuksessa oli jo tehty hurjasti pohjatyötä:

  • Valtion ja kuntien virastoille oli lähetetty kysely siitä, millaista virkakielen verkkokurssia toivotaan.
  • Kyselyn vastaukset oli käyty läpi ja siivilöity niistä olennaiset tiedot.
  • Oli laadittu projektisuunnitelma.
  • Kurssin sisältöä oli pohdittu talon sisällä eri kokoonpanoissa ja työpajassa sidosryhmien kanssa.
  • Laajasta aihealueesta oli valittu yksi teema – lause- ja virkerakenteet – jota oli työstetty eteenpäin (tämä teema sai kyselyssä eniten kannatusta).
  • Aineistoa oli kerätty ja laadittu käsikirjoitusluonnoksia.
  • Verkkokurssin tekemiseen vaadittavaa osaamista oli kartutettu eri koulutuksissa.

Kolmihenkisessä projektitiimissämme oli osaamista muun muassa virkakielestä ja sen huollosta, kouluttamisesta ja IT:sta. Verkkokurssia emme olleet koskaan tehneet, mutta luotimme siihen, että valmista tulee. Pienessä virastossa on totuttu siihen, että ydinosaamisen lisäksi on osattava tai opittava paljon muutakin.

Ajatuksena oli siis alun perin tehdä kaikki itse – onneksi tämä tavoite jäi toteutumatta. Elokuisessa E-oppiva-tilaisuudessa meille kirkastui, että tahdomme mukaan. Kurssimme olisi ehdottomasti saatava valtionhallinnon yhteiselle oppimisalustalle. Kutsuimme Petteri Kallion kylään syyskuun lopussa, ja siitä se yhteistyö sitten lähti.

Käsikirjoituksesta kurssiksi

Työstimme käsikirjoituksen valmiiksi kuukauden aikana. Lokakuun lopussa kokoonnuimme HAUSin tuotantotiimin kanssa kolmituntiseen työpajaan, jossa kävimme käsikirjoituksen läpi vaihe vaiheelta.

Kotuksessa olimme ajatelleet tehdä kurssista teksti- ja tehtäväpainotteisen hyödyntämällä Moodlen uusia toiminnallisuuksia. Tuotantotiimi halusi asiantuntijat esiin ja kurssista ensisijaisesti videoidun. Luotimme ammattilaisten arvioon ja myönnyimme siihen, että kurssilaisen luettavaksi tarkoitettu materiaali pääasiassa videoitaisiin. Videoiden lisäksi halusimme silti paljon esimerkkejä ja tehtäviä, koska niitä meiltä oli nimenomaan toivottu. Jäipä videoiden oheen muutama informoiva tekstiosiokin. Tämä kaikki työllisti tuotantotiimiä varmasti aiottua enemmän, ja laatuvaatimuksemme olivat kovat.

Videoinnin takia jouduimme muokkaamaan käsikirjoituksen uuteen muotoon. Käytimme E-oppivan kanssa Powerpointia käsikirjoituksen työstämiseen ja sen kommentointiin, mutta aina työskentelytapa ei tuntunut istuvan tarpeisiimme: Eri versiot menivät sekaisin, kun niitä lähetettiin edestakaisin meidän ja tuotantotiimin välillä. Usein asiat olisivat edenneet jouhevammin, jos niistä olisi päässyt keskustelemaan kasvotusten.

Mikä sitten olisi voinut ollut parempi työstämisen tapa? Ehkäpä jonkinlainen yhteinen virtuaalinen työtila tai esimerkiksi Prezi. Ja useampia työpajoja, eli vähemmän sähköposteja ja Powerpointin pallottelua, enemmän keskustelua kasvokkain.

Kamera käy

Videointi kauhistutti etukäteen kasvotonta virkanaista: miten saisimme sanomamme muotoiltua riittävän selkeästi ja täsmällisesti niin, että kaikki suunniteltu sisältö pysyisi matkassa. Kyllähän siinä ongelmia olikin. Uusi käsikirjoituksemme osoittautui videointisessiossa aivan liian pitkäksi ja seikkaperäiseksi. Vaihtoehtoina oli lyhentää ja kirjoittaa tekstejä uudelleen samalla kun materiaalia kuvattiin tai lukea teksti paperista. Emmekä me halunneet lukea paperista.

Niinpä loimme uuden käsikirjoituksen kuvausten lomassa. Onneksi koko meidän tiimi oli paikalla pohtimassa muutoksia yhdessä ja sparraamassa toisiaan. Kaikessa tunnekuohussa videointi osoittautui koko projektin mahtavimmaksi oppimiskokemukseksi, eikä vähiten kuvaaja-Jannen ammattitaidon ja psykologisen silmän ansiosta. Purkitimme kurssin videomateriaalin yhdessä päivässä.

Mitä opimme?

Mietin, mitkä oppimiskokemuksistamme olisivat sellaisia, että niistä olisi hyötyä muillekin. Mieleen tulivat ainakin seuraavat:

  • Suunnittele, valmistaudu ja ole silti valmis joustamaan. Hyvä käsikirjoitus on kaiken perusta, ja sen tekemiseen on varattava riittävästi aikaa ja tekijöitä.
  • Kokoa toimiva, samaan päämäärään sitoutunut tiimi.
  • Tunnista, mitä osaat ­– ja mitä et osaa. Olemme oman alamme asiantuntijoita, mutta on helpottavaa voida luottaa siihen, että saa tukea muiden alojen osaajilta. Älä tee kaikkea itse, jos ei ole pakko.
  • Selätä (epä)onnistumisen pelko. Projektilla ei ole mahdollisuuksia, jos pelätään sekä epäonnistumista että onnistumista. Valmiita ei olla koskaan, eikä pidä ollakaan.

 

Marianne Laaksonen

virkakielenhuoltaja, kouluttaja ja projektipäällikkö, Kotus

*Käytän blogissani eOppivasta kirjoitusasua E-oppiva. Tämä on ohjeittemme ja suomen kielen lautakunnan suosituksen mukainen kirjoitusasu.