eOppiva Kirjaudu
Saara Saarinen 27.08.2020

Kaverin puolesta kyselen…

Käynnistimme kesäkuussa yhdessä VM:n sekä kollegoideni Hanna Siiran & Timo Kuntsin kanssa palvelumuotoiluprojektin monipaikkaisen ja paikkariippumattoman työn edistämiseksi valtionhallinnossa. Takana on nyt kolme digityöpajaa, edessä kaksi, joten on hyvä hetki pienelle välikatsaukselle.

 

Kaikkea ihanasta aina siihen, että luurit sulaa päähän

Ensimmäisessä työpajassa kasvatimme ymmärrystämme asiasta ja työstimme mm. empatiakarttaa, pohdimme työkulttuuria Edgar Shceinin mallia mukaillen ja ideoimme unelmien työpäiväkokemusta.


 

Ponnistelijat, neutraalit ja hehkuttelijat

Toisessa työpajassa jatkoimme ymmärryksen kasvattamista oppimisen ja osaamisen teeman ympärillä. Jaoimme oppimistarpeet kolmen tunnistamamme kohderyhmän mukaan: Ponnistelijat, neutraalit ja hehkuttelijat.

Oppimistarpeita tunnistimme paljon. Kaikissa kohderyhmissä korostuivat digitaitojen lisäksi kulttuurinmuutokseen liittyvät teemat, jotka ovat haastavampia ratkaista kuin pelkästään taitoihin liittyvät asiat.

 

Kuvitus: Aura Korhonen

 

 

”Mites tolle kaverille saatais yhtä hyvät digitaidot kuin mulle?”

Kesän aikana keräsimme lisää asiakasymmärrystä digitaalisen MOPA-luotaimen avulla. Siitä nousi esille muutamia mielenkiintoisia asioita. Ensinnäkin, suuri enemmistö arvioi omat digitaitonsa paremmiksi kuin työkavereidensa. 

Tämä on mielenkiintoista! Mistä oikeastaan on kyse?

Onko oman osaamisen ja oppimistarpeiden arviointi vaikeata? Onko digitaidot sellainen asia, johon liittyy myös joku häpeäntunne siitä, että ei osaa, vaikka pitäisi…? Ja siksi varmuuden vuoksi kannattaa arvioida omat digitaidot paremmiksi kuin kaverin? Vai onko tärkeätä tuntea olevansa vähän parempi digikäyttäjä kuin kaveri? Tai jotain ihan muuta…?

 

 

Yhteisöllisyys kiinnostaa – mutta ei pakotettuna

Toiseksi luotaimesta nousi vahvasti esille yksinäisyys. Sekä ne, jotka tuntevat ylittävänsä itsensä oman elämänsä supersankarina, easygoing-Snoopyt sekä raivoavat Akut – kaikki tunsivat yksinäisyyttä ja yhteisöllisyyden puutetta. Siinäpä vasta haaste! Miten välittää yhteisöllisyyttä digitaalisesti? Ja voisiko se please olla jotain muuta kuin niitä tekopirteitä virtuaalikahveja?

Koska nyt seuraa tunnustus. Olen mielestäni ihmiskeskeinen ja sosiaalinen tyyppi, ja samoin kuin kaikki muutkin, kaipaan yhteisöllisyyttä. Samaan aikaan en tiedä mitään yhtä vaivaannuttavaa kuin juurikin ne työpaikan tekopirteät kalenteriin merkityt virtuaalikahvit. Ja kyllä, on huono omatunto, että tunnen näin. Mutta kun mullakin oikeesti ne luurit sulaa päähän jo muutenkin.

En kuitenkaan ole yksin näiden tuntemusteni kanssa: Pakotettu, tuputettu ja ylhäältä-alas saneltu formaali yhteisöllisyys vieroksuttaa muitakin. Sen sijaan aito yhdessä tekeminen on ainakin itselleni se juttu, joka kolahtaa. Se mitä tehdään, ei se, mitä sanotaan.

 

Digitaalista yhteiskehittämistä 

Yhtenä selkeänä oppimistarpeena nousi myös visuaaliset fasilitointimenetelmät. Mopa-työskentelyssä osallistujien oppimiskäyrä onkin ollut huikea työvälineiden (Miro & Google Slide) suhteen. Hyvä esimerkki siitä, miten tekemällä oppii parhaiten. 

Digitaaliset työpajat ovat muutenkin sopineet kuin nenä päähän työskentelyyn. Anonymiteetti vapauttaa ihmiset laputtamaan paljon vapaammin kuin kasvotusten. Samalla se takaa kaikille oikeasti tasavertaisen osallistumismahdollisuuden.

 

Kuvitus: Aura Korhonen

 

Kohti ratkaisuja: Miten olla yhdessä, mutta erikseen?

Kolmannessa työpajassa työstimme luottamusristiriitaa ja pohdimme konkreettisia toimenpiteitä sen taklaamiseksi. Lisäksi aloitimme oppimispolkujen tekemisen eri kohderyhmille. Jäljellä olevat kaksi työpajaa käytämme ratkaisuehdotusten ja protojen tekemiseen.

Miten huomioimme työskentelyn aikana ilmenneet asiat, mitkä ratkaisut, käytännöt, ideat ja menetelmät parhaalla mahdollisella tavalla tukisivat paikkariippumattoman ja monipaikkaisen työn sujuvuttaa ja miellekkyyttä valtionhallinnossa? 

Miten rakennamme sellaista kulttuuria, jossa voimme olla yhdessä, mutta erikseen? Ei kukaan jaksa loputtomiin palavereissa istumista. Luureja ja palsuja on kaikkien mielestä ihan liikaa, se on ainakin tullut harvinaisen selväksi.  

 

Vaan mitä tilalle?

Lisätietoa MOPAsta