eOppiva   04.12.2018

Hypätessä kylmään veteen on paljon mukavampaa kun mukana on lämpimät tyypit – muutama ajatus verkkokoulutuksen filmaamisesta

Olen puhunut isoille ihmisjoukoille useita kertoja. Sadoille ihmisille, jotka ovat huoneessa nimenomaan kuuntelemassa minun juttujani. Se on aikamoista ja vetää nöyräksi. Ensimmäisinä vuosina hermostutti. Sitten siitä tuli ihan mukavaa. Oppi saamaan kontaktia yleisöön ja tuntiessaan sisällön hyvin, ei puheen jälkeen kysyttävät kysymyksetkään pelottaneet. Ihmiskontakti on läsnä samassa huoneessa ja puhujana kokee fiiliksen ja ilmapiirin, kuulee naurunhörähdykset ja näkee porukan ilmeet. Voi säädellä omaa energiaansa ja antaa yleisön kuljettaa.

Toista se on kun filmataan samaa sisältöä videolle. Siinä kokeneenkin konkarin  kuuppa on mennä nurin, kun mokaa, ja mokaa, ja mokaa, ja mokaa.

Filmasimme  Johdanto Ketteryyteen verkkokoulutuksen joka tarjotaan koko valtionhallinnolle HAUS Kehittämiskeskuksen kautta eOppiva-alustalla. Koulutus on pintaraapaisu, joka johdattaa ymmärtämään ketteryyttä ja ketterien tiimien toimintatapaa. Video toimii makupalana ketteryydestä, ja sen käyttökohteet ovat esim. perehdytys, Scrum Masterien tarinankerronnan helpottaminen ja ketterien tiimien ympärillä toimivien sidosryhmien kouluttaminen peruskäsityksen saamiseksi ketteryydestä.

Tässä muutamia oppeja videotähdeltä (krhmm… tuo oli itseironiaa).

1. Hanki ammattilaisia tuottamaan videot ja edetkää ripeällä aikataululla

Se on kuulkaas niin, että kokenutkin ammattilainen tarvitsee ympärilleen tuotantotiimin, joka on videontuotannon ammattilainen. Ensimmäiseksi sisällön rakentamisessa tarvitaan kuria ja kiteytystä.  eOppivalla on loistava konsepti, jossa autetaan ammattilaista rakentamaan sisältö tietyssa aikataulussa ja riittävän lyhyenä. Käsikirjoitus tarkistetaan tuotantotiimissä ja korjaillaan. Tärkeintä on edetä tässä ripeästi, kun ajatus on kirkastunut ja kaikilla on tuoreessa muistissa mitä olemme tekemässä.

2. Varaa aikaa

Kuvauspäivään kannattaa varata aikaa. Siinä mokaillessa on hyvin merkittävää onnistumisen kannalta, että tuotantotiimi tuo kokemusta ja huoneessa olevien tunnetila on avoin ja kannustava. Hommat eivät mene purkkiin kerralla. Ammattilaiset myös tietävät milloin oli hyvä otto, jotta voidaan siirtyä seuraavaan. Helpompi pysyä pinnalla uudessa tilanteessa, kun mukana on mukavia ja  sinua kannattelevia ihmisiä. Kiitos siis heille!

3. Jos sinulla on videolle pituusraja ja jokseenkin tarkka käsis, käytä prompteria

Vaikka oletkin jonkin alueen syväosaaja, ja osaisit puhua tunteja aiheesta, vaikeusaste nousee kun sinun pitäisi kertoa lyhyesti aiheesta ja silti sisällyttää tärkeimmät pointit videolle. Unohdatkin sanoa jotain. Käytätkin hyvässä otossa sanaa, joka ei sovellukaan kohderyhmälle. (esimerkiksi ”yrityksessänne” kun tehdään videota valtionhallinnon toimijoille). Ei muuta kun uusiksi vaan.

Käyttäisin teleprompteria seuraavalla kerralla.

Ehkä omituisin kokemus oli se, kun huomasin jossain vaiheessa listaavani päässä seuraavia asioita joita minun pitää muistaa sanoa, samanaikaisesti kun suu puhuu käynnissä olevaa juttua loppuun. Miten tämä on edes mahdollista?  Ymmärrän, että voi tehdä jotain fyysistä samalla kun ajattelee jotain muuta, mutta että voi puhua ja samanaikaisesti ajatella muuta, sepäs vasta olikin jakomielistä! Älä kysy enempää, en osaa selittää, olen yhtä ihmeissäni kuin ehkä sinäkin.

4. Jos ei ole tarkkoja vaatimuksia sisällöstä tai ajankäytöstä, anna palaa!

Osaat sisällön, ja tiedät suunnilleen mitä haluat sanoa. Tällöin riittää, että sinulla on ylätasolla tiedossa mitä seuraavassa kohdassa haluat kertoa, ja kerrot sen askeleittain ja rennosti.  Teimme englanninkielisen videon oman yritykseni käyttöön, ja sen tekeminen oli ehkä kymmenen kertaa helpompaa ja nopeampaa kuin suomenkielisen. Tässä ei ollut tarkkaa sisältö- tai aikarajaa , ei tarvinnut muistaa tarkkoja speksejä tai varoa käyttämästä tiettyjä sanoja. Ei skriptiä, ei prompteria vaan minä ja sanomani. Tämä oli hyvin erilaista ja jopa rentoa.

 

“Yhteistyöllä se sujuu!”

eOppivan ja HAUSin tiimien takia tässä onnistuttiin. Osasivat kaivaa minusta esiin sisällön ja esittämisen, ja lopputuloksena oli ihan siedettävän oloinen tekele! Kommenttini kuvaajalle  Janne Marjaselle olikin videon valmistuessa: ”Miten sait aikaiseksi siitä räpiköinnistä näinkin hyvän kokonaisuuden!?”

Kiitos loistavasta oppimiskokemuksesta, Janne, Lotta, Petteri ja Saara – jatkakaa samalla mallilla!

Riina ”Agile videostar” Hellström

Kommentit:

Jätä kommentti