eOppiva   22.10.2017

E-oppimisen evoluutio

Työelämässä tapahtuva kouluttautuminen verkkomahdollisuuksia hyödyntäen on ollut viime vuosina kasvamaan päin. Mutta mitä varsinaisesti on e-opiskelu ja mistä kaikki lähti liikenteeseen?

Hektisen arjen keskellä on yhä useammin vaikea löytää aikaa kehittää omaa osaamistaan. Lisäksi saattaa olla, ettei oma työpaikka tarjoa tarpeeksi mahdollisuuksia oman osaamisen kehittämiseen tai työpaikalla ei ole ylimääräisiä resursseja koulutusten järjestämiseen.

Viime vuosina yleistynyt e-opiskelu tarjoaa mahdollisuudet kehittää omaa tietotaitoa ajasta ja paikasta joustavin menetelmin. E-kurssit tarjoavat usein myös taloudellisesti huokeamman tavan järjestää koulutuksia.

Ilmiönä e-opiskelu ei kuitenkaan ole uusi. Ensimmäinen suuri trendi syntyi jo vuonna 2012, jolloin Yhdysvalloissa nousi otsikoihin termi ”MOOC”, joka on lyhenne sanoille ”massive open online course”. MOOCilla viitataan ilmaiseen, avoimeen ja internetin välityksellä käytävään kurssiin, jonka kesto vaihtelee useimmiten viiden ja kymmenen viikon välillä. The New York Times nimesikin vuoden 2012 ”MOOC-vuodeksi”, silloin aiheesta käynnistyneen aktiivisen keskustelun vuoksi. Kärkäs väittely MOOC-opintojen laadusta ja hyödystä jatkuu kuitenkin edelleen. Sillä välin, kun toiset näkevät MOOC-kurssit keinona demokratisoida koulutusta, toiset kokevat ne uhkana perinteiselle opiskelulle.

 Niche-aineista kaiken kattavaan tarjontaan

Alussa e-opiskelu keskittyi pitkälti niin sanottuihin ”niche-aineisiin”, joita saattoi muuten olla hankala päästä opiskelemaan tai joiden työelämässä tarjoaman hyödyn koettiin olevan rajallinen. Nykyään taas internetin tarjoamat opiskelumahdollisuudet ovat laajat, kattaen aineet aina tietotekniikasta taiteisiin.

Viime vuosina MOOCien tarjoajien määrä on kasvanut erityisesti Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Pohjois-Amerikassa kaksi johtavaa e-opintojen tarjoajaa ovat Coursera ja EdX. Courseran sivujen kautta löytää kursseja yli 30 yliopistosta. EdX taas on Harvardin yliopiston ja Massachusetts Institute of Technologyn yhteistyössä perustama startup-yritys. Muita tunnettuja kurssien tarjoajia ovat esimerkiksi Udacity sekä matemaattisiin aineisiin painottava Khan Academy.

Academic Earth on sivusto, joka perustettiin jo vuonna 2009. Kyseinen sivusto on kasvanut tarjoamaan yli 750 e-opiskelukurssia. Yhdellä klikkauksella voi päästä mukaan huippuyliopistojen, kuten Harvardin tai Yalen luentosaleihin. Sivuston hauska ominaisuus on”kurssisoittolistat”, jotka on saatu aikaan yhdistelemällä eri yliopistojen luentoja. Esimerkiksi ”Money makes the world go round” -soittolista tarjoaa ryhmän luentoja, jotka käsittelevät, miten raha ja sen tärkeys mielletään nykymaailmassa.

Nykyään myös monet organisaatiot ja yritykset tarjoavat verkko-opintoja. Esimerkiksi MatadorU on matkailusta innostuneille suunniteltu sivusto, joka tarjoaa, muun informaation ohessa, lukijoilleen mahdollisuuden kouluttautua matkajournalistiksi tai –kuvaajaksi. Porkkanana kyseisistä kursseista maksamiselle toimii se, että MatadorU tarjoaa kurssien parhaille opiskelijoille mahdollisuuden julkaista töitä nettisivuillaan ja sosiaalisessa mediassaan.

E-opiskelun mahdollisuudet Suomessa

Suomessa e-opiskelu ei ole vielä yltänyt samaan asemaan kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, vaikka tietotekniikkainfrastruktuuri soisi sille oivat mahdollisuudet. Tähän suurin vaikuttava tekijä lienee koulutuksen saatavuus sekä opiskeluvaihtoehtojen monipuolisuus. Ne, joilla ei ole opiskelupaikkaa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa, turvautuvat usein avoimeen yliopistoon, kansalaisopistoihin tai vastaaviin instituutioihin.

Korkeakoulutasolla verkko-opinnot tuntuvat menestyneen yleisesti ottaen paremmin ammattikorkeakouluympäristössä kuin yliopistoissa. Suomen virtuaaliyliopisto oli tuhoon tuomittu projekti, joka lopetettiin vuonna 2010, kun taas virtuaalinen ammattikorkeakoulu jatkaa toimintaansa. Ammattitutkintoon johtavien e-opintojen tarjoaminen on alkanut vasta joitain vuosia sitten. Esimerkiksi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu aloitti verkkosisällön tuotantoon ja tietoturvaan keskittyvien virtuaalisten tradenomiopintojen tarjoamisen vuonna 2003. Siirto oli onnistunut sillä Kemi-Tornion ammattikorkeakoululle myönnettiin myöhemmin myös UNESCO King Hamad Bin Isa Al-Khalifa Prize -palkinto e-opetuksestaan.

Vaikka ammattikorkeakoulu tuntuu joiltain osin johtavan kilpailua, ei e-opiskelu ole olematonta suomalaisissa yliopistoissa. Verkkosisältöjen käyttö opetuksessa on kasvamaan päin ja opiskelijoilla on usein mahdollisuuksia suorittaa kursseja joko osittain tai kokonaan verkossa. Myös avoin yliopisto on viime vuosina kasvattanut verkko- ja monimuoto-opintojen valikoimaansa.

Arvottamisen haasteet

E-opintojen tarjoamiseen liittyy niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin monia haasteita. Suomen virtuaaliyliopisto ei ole ainoa vuosien saatossa epäonnistunut projekti. Kymmenisen vuotta sitten myös brittiyritelmä verkkoyliopistosta, UKeU, nimettiin ”absoluuttiseksi katastrofiksi” ja lopetettiin, kun odotettujen useiden tuhansien osallistujien sijasta kursseille ilmoittautui vaivaiset 900 henkilöä.

E-opintojen uskottavuutta laskee niiden osittain kyseenalainen maine. Verkkokurssit tuntuvat oleellisesti vaihtelevan niin laadun, hinnan kuin niistä saatujen lopputulosten mukaan. Paljon kiistaa on noussut myös siitä ovatko jotkut aineet paremmin soveltuvia e-opiskelun kohteeksi kuin toiset. Esimerkiksi kauppatieteellisten ja tietotekniikkaopintojen on todettu soveltuvan verkko-opetukseen, kun taas taiteiden opetus verkon välityksellä on toistuvasti kyseenalaistettu.

Useat suorittavat e-opintoja rakentaakseen uskottavampaa ansioluetteloa. Valitettavasti suurin osa työnantajista suhtautuu nykyisellään vielä skeptisesti verkko-opintoihin ja valitsee ”perinteisen” koulutuksen suorittaneita työtiimiinsä. Verkko-opintojen huonompaan arvostukseen työpaikoilla ja muualla yhteisössä ovat vaikuttaneet vuosien saatossa erityisesti Diploma Mill -tyyppiset huijaukset. Tätä ongelmaa on koitettu ratkoa useissa maissa kriminalisoimalla väärien tutkintotodistusten myynti ja käyttö. Myös etäopintojen akkreditointia koitetaan aktiivisesti parannella.

 

Kuka hyötyy ja miten?

E-opintojen voisi kuitenkin todeta tarjoavan laajat mahdollisuudet yksilölle kehittää itseään ja osaamistaan ajasta ja paikasta riippumatta. Keskeiseen rooliin kursseista saavutettavassa hyödyssä nousee oma sitoutuminen ja motivaatio.

Kansainvälisessä tutkimuksessa e-opinnoista on todettu hyötyneen erityisesti kehitysvammaiset, kokopäivätyötä tekevät, harvaanasutuilla alueilla asuvat henkilöt, sotilaat sekä kotiäidit ja -isät. Aivan omaan asemaan nousevat myös kehitysmaiden asukkaat, joille ilmaiset verkko-opinnot tarjoavat täysin uudenlaiset mahdollisuudet kouluttautua.

On epätodennäköistä, että e-kurssit tulevat koskaan täysin korvaamaan perinteistä kouluttamistoimintaa, mutta niiden käyttö on kasvamaan päin. Saattaa kuitenkin mennä vielä tovi ennen kuin esimerkiksi suomalaisten yliopistojen luentosarjat syötetään verkkoon kaikkien nähtäväksi. Mutta toisaalta, miksei näin voitaisi tehdä, jos opetuksemme on kansainvälisessä vertailussa niin korkealla tasolla?

Karoliina Rajala

Kansainvälisen liiketoiminnan pääaineopiskelija

Kommentit:

Jätä kommentti