eOppiva - Etusivulle Kirjaudu
08.04.2021

Ajatuksia yhdessä oppimisesta etätyöajan ELY-keskuksessa

Jälleen aukeaa yksi niistä aamuista, kun olen ”työpaikalla” (olohuoneessani) yksin. Kurkistan, onko muita työkavereita jo vihreänä eli tavoitettavissa -tilassa Teamsissä. Huikkaan yhdelle työkaverille Teamsin kautta huomenet ja siirryn lukemaan sähköpostit, tärkeimpien Teams-kanavien uusimmat viestit sekä intramme uutiset.

Kirjoitan muutaman viestin ja valmistaudun osallistumaan webinaariin Zoom-yhteydellä, johon osallistuu ihmisiä ympäri maailman. Koronatilanteen takia työyhteisössämme suositellaan vahvasti tekemään työtä etänä. Tarkalleen 16.3.2020 aloitin 100% etätyöt ja näin jatkan – kuka tietää kuinka pitkään.

Kuinka ihmisen kehitys ja vuorovaikutustaidot muuttuvat, kun emme näe toisiamme ja kommunikoimme vain videon välityksellä?

Etätyömaailmassa yhteistyön tekemisen kulttuuri hakee jatkuvasti uusia uriaan. Työelämä on täydellisen murroksen kynnyksellä. Tilaisuuksia ja tapaamisia, joita aikaisemmin on ajateltu pidettäväksi ainoastaan kasvokkain, järjestetään nyt webinaareina ja Teams-kokouksina, jopa maailmanlaajuisina konferensseina. Mitä tapahtuu tyhjillään oleville toimistorakennuksille, jos etätöitä tehdään jatkossakin ainakin osa viikosta? Anotaanko toimistopäiviä jatkossa kuten ennen anottiin etätyöpäiviä? Entä tarvitaanko jokaisen kodin pihaan oma auto, jos etätöitä tehdään useammassa taloudessa jatkossakin? Kuinka ihmisen kehitys ja vuorovaikutustaidot muuttuvat, kun emme näe toisiamme ja kommunikoimme vain videon välityksellä?

Täysipäiväinen etätyöskentely on haastanut ja opettanut minua ja työyhteisöäni uudenlaisten toimintatapojen käyttöön. Tapaamme työkavereita digitaalisesti. Teams-kokoukset ja webinaarit rytmittävät työpäiviä. On ollut hienoa huomata, että digitaaliset välineet ovat pikkuhiljaa muotoutuneet yhä tutummiksi ja osallistavammiksi. Digitaalisissa järjestelmissä voi onneksi jakaa reaktioita esim. emojien ja whiteboard -alustojen kautta. Videoyhteyden pitämistä päällä aina, kun mahdollista, tuskin voi korostaa liikaa. Mutta kaipaan tästäkin huolimatta muiden ihmisten fyysistä läsnäoloa, kehon kieltä, eleitä, silmiä, värejä, liikkeitä, tunteita.

On ollut hienoa huomata, että digitaaliset välineet ovat pikkuhiljaa muotoutuneet yhä tutummiksi ja osallistavammiksi.

Ihmiskehon kautta välittyvä viestintä jää auttamatta vajaaksi nykyisillä välineillä ja se näkyy myös työyhteisön yhteisöllisyyden laskuna. Muutumme apaattisiksi ja ymmärrämme tahattomasti sekä tahallisesti toistemme tekstejä ja sanomisia väärin. Fyysisessä tapaamisessa on suurempi kynnys sanoa negatiivisia asioita kuin digimaailmassa. Livetilanteissa on mahdollisuus korjata heti väärinymmärryksiä toisen kehonkieltä lukien. Oma työyhteisöni on väkisinkin muuttunut kuluneen vuoden aikana.

Muutoksessa on kuitenkin paljon myös hyvää. Digitaalisissa ympäristöissä viestit kulkevat nopeasti, työ on tehostunut ja viestintä on lisääntynyt mm. niin, että tietoa jaetaan enemmän yhteisissä digikanavissa avoimemmin. Tasavertaisuus on lisääntynyt, koska tiedon lähteille pääsee helpommin kaikki halukkaat. Lisäksi aikaisemmin vain tietyn porukan kesken järjestettyihin tilaisuuksiin pääsee webinaarimaailmassa nyt kuka tahansa usein vieläpä ilman osallistumismaksuja.

Hyvän syvällisen keskustelun sekä aidon yhteistyön aikaansaamiseksi pitää nähdä vaivaa ja aikaa.

Tämän kaiken etätyön ja digimaailman opettelun keskellä edistämme ja tavoittelemme ELY-keskuksen merkittävissä, monialaisissa työtehtävissämme mm. ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen toimenpiteitä, luonnon monimuotoisuutta, vesien hyvää tilaa, luonnonvarojen kestävää käyttöä, kiertotaloutta ja yhdyskuntien kestävää kehitystä.

Oma kotipesäni on ELY-keskuksen ympäristövastuualueella, jossa meidän tulee toimiston paikasta riippumatta valvoa, käsitellä, kommentoida, ohjata ja neuvoa monialaisia luontoa, ympäristöä, niiden tilaa ja käyttöä koskettavia päätöksiä ja kehityshankkeita. Usein tehtävät kaipaavat laaja-alaista yhteistyötä ja monen eri alan asiantuntijan näkemyksiä. Yhteistyön edistämiseksi hyvät digi- ja vuorovaikutustaidot ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Mitä sitten olen oppinut yhteisöllisestä tekemisestä digitaalisessa etäympäristössä? Ainakin olen huomannut, että hyvän syvällisen keskustelun sekä aidon yhteistyön aikaansaamiseksi pitää nähdä vaivaa ja aikaa. Pitää olla valmis antamaan itsestä jotakin muille ja kuunnella tarkasti muita osallistujia.

Tähän apuna ovat omien havaintojeni mukaan olleet ainakin seuraavat asiat:

  • osallistujat ovat pitäneet videoita päällä
  • tilaisuuksissa on pidetty esittelykierros tai mikäli ollaan jo tuttuja avataan mikki silti ja harjoitellaan ääninäytteen antoa
  • tilaisuuksissa on aidosti kuunneltu toisten ajatuksia ja kaikki kommentit ovat olleet tervetulleita
  • tilaisuuksiin on saatu luotua ilmapiiri, jossa osallistuja voi luottaa ryhmään ja uskaltaa kysyä kysymyksiä sekä ehdottaa normaalista poikkeavaakin ideaa tai toimintatapaa
  • jokainen pitää huolta omasta aktiivisuudestaan ja ymmärtää omat vaikuttamismahdollisuudet
  • osallistujat kokevat arvokkaaksi oman osallistumisensa, kokouksessa ei ole arvojärjestystä vaan jokainen on tasavertaisessa asemassa
  • tilaisuuksissa ei ole kiireen tunnetta
  • kaikilla kokoukseen osallistuvilla on yhteinen päämäärä.

Useimmiten avoimen ilmapiirin omaaville tilaisuuksille on myös ollut ominaista se, että sama porukka on kokoontunut useamman kerran yhteen, eli osallistujat ovat tutustuneet toisiinsa useamman kokouksen ajan ja tutustumiseen on varattu aikaa.

Parhaimmillaan laaja-alainen, systeeminen yhteistyö ja yhdessä oppiminen on niin koukuttavaa, että se innostaa ja imaisee mukaansa.

Parhaimmillaan laaja-alainen, systeeminen yhteistyö ja yhdessä oppiminen on niin koukuttavaa, että se innostaa ja imaisee mukaansa. Ajan taju saattaa dialogin syövereissä kadota kokonaan. Pystymme jokainen vaikuttamaan emotionaalisen ja vuorovaikutteisen huolenpidon kautta luovan ilmapiirin syntymiseen vuorovaikutustilanteissa.

On ollut hienoa huomata, miten laaja-alainen yhteistyö on työyhteisössäni kehittynyt viimeisen vuoden aikana. Tästä esimerkkinä organisaatiomme yhteiset kehittämisryhmät: ilmastonmuutos, kiertotalous ja työllisyys, joiden työhön kuka tahansa kiinnostunut on voinut organisaatiossamme osallistua ja edistää teemojen kehittämistä ja näkyvyyttä tekemisessämme. Ehkäpä juuri etätyö on osaltaan vauhdittanut meillä yksiköt, tiimit ja organisaatiorajatkin ylittävän yhteistyön tekemistä. Erilaisten näkökulmien esiin tuominen ja niistä keskusteleminen saattaa luoda jotakin aivan uutta ja paljon parempaa yhteistä lopputulemaa kuin yksittäisen asiantuntijan näkökulma.

 

Kirjoittaja: Milla Torkkel
Olen vesitalousasiantuntija Hämeen ELY-keskuksesta. Työtäni ajaa erityisesti into tutustua ihmisiin ja heidän ajatuksiin sekä osaamisen kehittäminen. Twitter ja LinkedIn

Kirjoitus on syntynyt Näkökulmia ihmiskeskeisyyteen -koulutuksen yhteydessä, jonka teemoista minut houkutteli kirjoittamaan erityisesti yhdessä oppiminen. On ollut ilo huomata kuinka organisaatiossamme ollaan innostuneita kokeilemaan ja kehittämään erilaisia toimintatapoja.

Kirjoittaminen on minulle tapa jäsentää ajatuksiani ja koska koen tämän teeman tärkeäksi on ajatuksia kiva opetella kirjoittamaan myös tekstin muodossa. eOppiva on minulle yksi tapa pitää omaa osaamistani yllä ja innostua asioista. Se on tarjonnut monia hyviä koulutuksia, jotka herättelevät tutkimaan omia toimintatapoja ja miettimään asioita toisin.