Keski-ikäiset virkamiehet muistavat, minkälaisia kotivisut olivat 1990-luvulla, kun ensimmäinen näkymä oli puolen minuutin pakotettu flash-intro. Kun lopulta pääsit haluamallesi kotisivulle, kursorin perässä heilui jatkuvasti pitkä ”Mutajarvenmaaseutuoppilaitos”-häntä, josta ei päässyt eroon edes kirveellä. Oikein kehittyneillä sivuilla hamsterit tanssivat loputonta tanssiaan. Jotta eOppivan laskeutumissivut eli ländärit herättäisivät oppimisintoa eikä ennenaikaista eläköitymistä, joukkoistimme digiseminaarissa pohdintamme siitä, mistä koostuu hyvä aloitussivu.
Hyvä oppimisländäri
Innostuneelta yleisöltä tuli paljon hyviä ajatuksia. Sivulla sopii olla traileri tulevasta, mutta se ei saa käynnistyä ilman lupaa (”En halua herättää murhanhimoa kollegoissa”). Yhdellä silmäyksellä pitää pystyä selvittämään kurssin pääasiallinen oppimistavoite ja kohderyhmä. Jos virkamaileja on takana rutkasti, tarpeet ovat erilaiset kuin untuvikolla.
Kurssin koostumus ja suoritustapa voisi löytyä myös tiiviissä muodossa. Piiloon ei myöskään saa jäädä kurssin mahdollinen maksumuuri. Ehdotonta plussaa olisi, jos kurssista voisi lähettää suoraa linkin esimiehelle tai muulle koulutuksista päättävälle. Kurssin kesto on tärkeä tietää, jotta sille osaa varata oikean ajan.
Kun sitten kiinnostus on herätetty ja ahven on katiskassa, voidaan kertoa enemmän kurssin varsinaisesta sisällöstä, esiintyjistä ja suoritustavoista sekä jatkokoulutuspoluista, jos vaikka asia kiinnostaisi enemmän. Se, tuleeko koulutuksen etusivu voida jakaa nappia painamalla sosiaalisessa mediassa, jakoi väkeä kahtia. Osan mielestä se oli turha (”ei piretä tästä nyt meteliä”) kun taas toisten mielestä se on hyvä tapa ”kilauttaa kaverille” ja jakaa tietoa ja innostusta.
Mitä seuraavaksi?
Seuraava eOppivan työpaja jo kolkuttelee ovella ja tapahtumaan mahtuu vielä. Aiheena ovat yhteiset oppimissisällöt ja miten voisimme toimia paremmin yhdessä kehittääkseemme valtion yhteisiä osaamisia. Tule mukaan tästä.
Kansallisarkiston henkilöstöpäällikkö
OA henkilökierrossa HAUSissa
