16.01.2018

Syntyykö vai sattuuko vain?

Hoi, valtakunta! Kuuminta hottia oleva hankintatoimi on herännyt nykyaikaan ja digitalisoituu vauhdilla. Me kaikki olemme tietysti huomanneet sen seuraamalla Handi-ohjelman etenemistä Suomessa ja Euroopassa.

Hankintatoimen uusiutumiseen liittyy paljon uuden oppimista ja sitäkin enemmän pois oppimista. Kun puhutaan hankintojen digitalisoinnista, on luontevaa suunnitella siihen kuuluvat koulutuksetkin ensisijaisesti verkkoon. Luojan lykky, että pääsimme mukaan eOppiva-pilottihankkeeksi.

Kouluttajia seitsemässä verkkomoduulissamme on liki 30. Jokainen moduuli on suunniteltu yhdessä kolmen tunnin työpajassa. Alamme eOppiva-tiimin kanssa päästä jyvälle tehokkaista työskentelytavoista:

  • Paikalle oikeat ihmiset,
  • luotetaan prosessiin ja
  • ei hillota keskustelua siiloihin, kuten sähköpostiin.

Verkkokoulutusten edut: tehokkuus ja palastelu

Oppiminen verkkokoulutusten avulla on yksinkertaisesti tehokasta: Kohderyhmäämme (valtionhallinnon talous- ja hankinta-asiantuntijat) kuuluu tuhansia onnellisia oppijoita, jotka muuten joutuisivat matkustamaan eri puolilta Suomea parin koulutuspäivän tähden. Ei järkevää. Ja tyypillisesti juuri koulutuspäivien jälkeen virastossa aloittaa uusi ihminen, joka tarvitsisi samaa tietoa perehdytyksenään. Hankinta 2020 -verkkokoulutuksen juna ei jätä ketään pysäkille.

Verkkokoulutuksissa joutuu palastelemaan oppimisen pieniin osiin. Luokkahuonekoulutuksessa jokaista minuuttia ei joudu perustelemaan, mutta verkkokoulutuksessa näin täytyy tehdä. Varsinkin kun aloitimme selkeyden nimissä koulutusvideoista, ei yksi pätkä voi olla kovin pitkä. On erittäin raskasta kuunnella useamman minuutin oppimisvideota. Siksi haluamme tarjota ennemmin lyhyitä pätkiä, joiden jälkeen on tarkoitus pysähtyä ja soveltaa oppia käytäntöön.

Yksilöllistä oppimista yhteisön tuella

Kuka luokkakoulutuksessa määrittää, milloin jonkun asian ympärille pitää pysähtyä ja milloin jatkaa eteenpäin? Niinpä. Siitä harvemmin on yhtenäistä sopimusta. Verkossa kukin voi pysähtyä haluamansa aiheen ympärille. Kenenkään ei tarvitse miettiä, häiritseekö muita verkkaisemmalla tahdillaan tai puhista puuskuttaa yksin eteenpäin. Aika moni kysymys jää kysymättä luokkahuoneessa kahdesta syystä: Oppija pelkää häiritsevänsä toisia kysymyksellään tai kysymys tulee mieleen vasta pienen pohdinnan jälkeen.

Verkkoon ei tarvitse jäädä yksin. Yhteisölliset työskentelytavat yhtäaikaisesti tai eri aikoina ovat toteutettavissa usein helpomminkin kuin luokkatilassa. Parhaimmillaan koulutusten ympärille syntyy yhteisöjä, joissa opittua voidaan jalostaa yhdessä tai täydentää teoriapohjaa omilla tai toisten kokemuksilla.

Ensimmäinen porras yhteisölliseen oppimiseen on kuin tämän ajan lukupiiri. Kukin opiskelee lyhyen sisällön silloin, kun se parhaiten sopii. Yksi oppii iltapäivällä ruuhkabussissa, toinen käy aamukävelyllä metsässä. Aina välillä kohtaamme poluillamme verkossa ja etsimme kysymyksiimme vastauksia.

Verkkokoulutus tarjoaa erinomaisen rungon, mutta oppiminen tapahtuu verkkomoduulien, korvien ja ihmisten välissä.

Seuraavalla portaalla koulutuksesta ei haetakaan vastauksia, vaan oppimista opiskeleva aikuisryhmä miettii, mitä ovat oikeat kysymykset, joita juuri nyt pitäisi itseltään ymmärtää kysyä. Joku niistä on ehkä sellainen, jota yritämme ensin väistellä, sillä oppiminen saattaa välillä sattuakin.  

Kipu vie kauemmas.

 

Hani Olsson

kehittämispäällikkö, Valtiokonttori

www.handi.fi